Moni suomalaismatkailija on kirjannut kokemuksiaan Yhdysvalloista. Kuvauksen kohteina ovat olleet niin New York, tuo nykyajan Baabel, kuin siirtolaisten Minnesota, jossa jokaisen kiviaidan takana asuu suomalainen.

Heimer Virkkunen
Pappina, ylioppilaana ja autonkuljettajana (1928)

Antti J. Aho – Aili Aho
Amerikassa piikana ja keltanokkana (1929)

Ajan tavan mukaan pitkä merimatka on kuvaamisen arvoinen. Laiva keinuu kuin juhannusillan kiikussa, joka mies on pitkänään, eikä kukaan puhu mitään. Aallot vain pauhaavat ulkona, tuuli ulisee ikkunanpielissä ja gramofoni soittelee surutonta jazzmusiikkia – -.

Kaksikymmenluvulla Yhdysvaltojen siirtolaissäännöksiä on tiukennettu. Yksinäisiä naisia katsotaan karsaasti. Jos tällaisella orvolla ei ole vastaanottajaa, hänet majoitetaan turvakotiin odottamaan sijoituspaikkaa.

Matkailija kirjaa palkkoja, hintoja ja muita elämisen yksityiskohtia. Vuokrahuone viikoksi maksaa kahdeksan dollaria, postisäkkien lajittelusta saa kolmen ja puolen dollarin päiväansion. Lapset rullaluistelevat asfalttiteillä ja lounaspaikoissa saa aterioida ilman odottamista ja juomarahoja, joskus jopa seisaaltaan.

Artturi Leinonen
Atlanttia ja Amerikkaa katselemassa (1938)

E.A. Pulli
Pilvenpiirtäjäin varjossa (1938)

Varsinkin mainonta hämmentää Suomen pienistä oloista tulevaa. Radio mainostaa kaiken aikaa, samoin sanomalehdet ja valoreklaamien loputtomat kalevantulet.

Lamakausi alkaa olla takana, kieltolaki on mennyttä ja huvielämä kukoistaa. New Yorkin Harlemissa suomalaissiirtolaisilla on oma yökerho Selma´s Cabaret ja Viidennen Avenuen haalilla Miss Viola Turpeisen orkesteri soittaa Big Applea, muotisävelmää, juuri sillä oikealla, polttavan monotoonisella tahdilla.

Antti Halonen
Jättiläiset elävät yhä (1944)
Tuhat ja kaksi yötä (1945)

Kaisu-Mirjami Rydberg
Katselin Amerikkaa (1946)

J.O. Ikola
Vaasan Jaakkoo rapakon takana (1949)

Maailmansota ja puute tuntuvat olevan kaukana Yhdysvalloista, tavaraa on ylenpalttisesti. – – monta lajia rusinaleipää, pähkinälimppua, mustaa sabattileipää, maissileipää ja valkeaa ranskalaista – -. Myymälöiden omapalvelujärjestelmä on suomalaiselle jotakin ennenkokematonta.

Halonen antaa esimakua myöhempien vuosikymmenien kulkuriromantiikasta, joka tekee matkalla olosta päämäärän sinänsä. Hollywoodin kautta päädytään Kalifornian Pismo Beachille, varhaiseen kukkaiskansan yhteisöön.

Rydberg tekee kunniaa demokraattisten perinteiden Amerikalle mutta toisinajatteli-jana havainnoi napakasti yhteiskunnallisia oloja. Oregonin Astoriassa paikallislehti puolestaan arvioi toimittaja Rydbergin tulipalokommunistiksi, joka voisi hyvinkin puraista korvat kapitalisteilta.

Eteläpohjalainen murrekirjailija Ikola kiertelee yhdeksän kuukautta suomalais-siirtolaisten parissa. Mississippi-joen latvamailla pari kolme suomalaasta leskiemäntää harjoottaa suurviljelystä, ja hyvällä menestyksellä. Oon ennenki sanonu, että suomalaaset naiset täälä Amerikois vasta miehiä ovakkin!

Simo Penttilä
Nauravan kuoleman maa (1954)

Meksikon kuvauksessa kirjataan myös amerikkalaisen etelän vaikutelmia. Rautatie-asemilla Mississipin suistossa mustat kulkevat eri ovista kuin likanaamaiset valkoiset tyypit.

Havaintoja rotujen eriarvoisuudesta esiintyy Yhdysvaltoja kuvanneilla kirjailijoilla yleisesti. Neli- ja viisikymmenluvun matkakertomuksissa mustat ovat vastuuttomia luonnonlapsia. Huojuvien lautahökkelien verannoilla lojuen neekerit soittavat banjoa ja hoitelevat ammattiaan katselemalla, kuinka Mississipin lieju ruokkii pumpulinvarpua – -.

Kari Suomalainen
Löysin lännen (1960)

Henrik Tikkanen
Texas (1960)

Matkailun yleistyessä ja tiedonvälityksen monipuolistuessa matkakirjailija tallentaa aikaisempaa useammin henkilökohtaisia tuntemuksiaan.

Kari Suomalainen pistäytyy San Franciscossa tahtomassa siskonmakkarasoppaa ja esitelmöimässä tuleville toimittajille miehen ja naisen eroavuuksista. Kuulijakunta istui tyrmistyneenä ja katseli minua kuin esihistoriallista hirmuliskoa, hän tunnustaa.

Miesten Amerikassa naisia ei näy liiemmälti. Heitä on baareissa tarjoilijoina ja hotelleissa siivoojina, mutta klubipäivällisillä ja collegekäynneillä tavataan vain miehiä.

Autojen maassa jalankulkijat ovat yhtä harvinaisia kuin katukäytävät. Väki autoissaan tuijotti minua ihmetellen ja osaaottavasti, ja mieleeni juolahti, että todennäköisesti olin ensimmäinen ihminen, joka milloinkaan oli kävellen lähtenyt motellista.

Jutta Zilliacus
En bit av Det stora äpplet (1978)

Seitsemänkymmenluvulla alkaa perinteisten matkakuvausten rinnalla ilmestyä opaskirjallisuutta lisääntyvän turismin tarpeisiin. Ajankohtaista on myös paluu menneeseen, mutta lukija säästyy asenteilta, joita vanhoissa matkakirjoissa joskus esiintyy. Enää ei puhuta jutkuista eivätkä kiinalaiset ole aika koiria.

Näinä Carterin vuosina romantiikan aalto pyyhkäisee yli amerikkalaisen huvielämän. Menneiden vuosikymmenien viihde tulee muotiin ja Glenn Millerin tahdissa parit tanssivat taas lähekkäin. Feministien iskulauseet ovat jäämässä unohduksiin, sanoma ei enää mene perille niin kuin ennen – –.

Nalle Valtiala
I Mark Twains hjulspår (1982)

Volkswagenissa perheen kera matkaava Valtiala seurailee Twainin aikanaan kulkemia reittejä ja muistelee ensimmäisiä Amerikan-käyntejään.

Viisikymmenlukulainen matkusti peukalokyydillä ja juhli kiitospäivää italialaisen rekkakuskin tarjoamalla spaghetilla. Kahdeksankymmenluvun matkalainen aterioi jokihöyryksi naamioidussa hampurilaisravintolassa. – Big Mac, ranskalaiset ja Coca-Cola jäillä.

Teksti ja kuva
Täysikuu