Kerran tapasin pojan, joka oli innostunut Majakovskista. Pilvi housuissa oli erikoinen kirjan nimi.

Koulun opetuksessa Neuvostoliitto ei näytellyt erikoisempaa roolia. Harva matkusti maahan. Kirjallisuutta luettiin ja neuvostofilmejä nähtiin Elokuva-arkistossa ja Capitolin näytöksissä Helsingissä.

Kurjet lentävät oli elokuva, jota ei vieläkään ole helppo katsoa. Venäläisessä taiteessa traagisuus on perimmäistä myöten oivallettu ominaisuus.

Kansalaisopiston kielikurssi loppui alkuunsa, oppikirjan poliittinen paatos oli naiivia. Television kurssit onnistuivat paremmin.

Työskentely Leningradiin risteilevällä laivalla päästi tutustumaan naapurimaan arkeen, kun teki omia kaupunkikierroksia.

Ainoa paikallinen tuttavuus oli Novorossiiskista muuttanut Tanja, joka toimi matkailualalla. Yhdessä uskaltauduimme Hotel Europeiskajaan, jossa oli asiaankuuluvan hieno ravintola.

Matkalla uudelle Venäjälle bussiopas kertoi, mitä kaikkea Pietarissa piti pelätä. Vasta ulkona kadulla pääsi rentoutumaan.

Ihmiset olivat ystävällisiä, mutta jos metrossa tarvitsi lipun ostoa vaativampaa apua, asia ei aina sujunut. Lipunmyyjä saattoi ynseästi kääntää selkänsä.

Venäjän puhuminen osoittautui vaikeaksi. Jouduin raitiovaunussa lipuntarkastukseen. Taskut olivat lippuja täynnä, mutta oikeaa ei löytynyt.

Puhun huonosti venäjää, sain sanotuksi. Huomaan sen, tarkastaja totesi viileästi.

Teksti Helena, Täysikuu