Ensimmäisenä työpäivänä tulee kiire. Tarpeettomasti, sillä sisäänpääsyä joutuu odottamaan lukitulla ovella. Ohi kulkee ihmisiä jonossa, mutta tarvitaan saattaja.

Punatiilitalo muistuttaa historiasta ja keskusaula on kuin amerikkalaisessa rikoselokuvassa.

Perillä odottaa luokkahuone. Mukana on kuusi opiskelijaa, tavallisen oloisia nuoria miehiä. Alkamassa on englannin kurssi, joka painottuu rakennusalaan. Kollegan peruttua lupauduin sijaiseksi.

Kurssin pituus on kolmekymmentä tuntia. Kiitosta opettajalle tulee foneettisista aakkosista. – Tuollasta en ole koskaan nähnyt, opiskelija sanoo.

En ota selvää miesten taustoista, mutta minua pyritään valaisemaan. – Se kuuluu Viron mafiaan, yhdestä ryhmän jäsenestä sanotaan.

Kokonaisuus tuntuu toimivalta mutta antaa viitteitä siitä, että mukana on valtaa tavoitteleva tai jo saanut yksilö. Pidemmällä kurssilla vastassa voisi olla ongelmia.

Olisi sitä kielioppia vähän saanut olla, luen palautteesta, kun kurssi loppuu.

Käyn vankilan kirjastossa ja juttelen sitä hoitavan tuomiotaan istuvan miehen kanssa. Hänkin opiskelee mutta swahilia.

Helena, Täysikuu