Kun talo oli valmis,
Marge otti sinne miehen

Tallinnasta pois –
Groteskia virolaista proosaa
Useita suomentajia
Absurdia 2003

Viro, nyt. Aviomiehiä, rikollisia, tyttöystäviä. Vahvoja naisia, työssään eksyviä tohtoreita.

Miehiä oli tullut paikalle joka puolelta, kaikki kiertelivät ihan niin kuin itse halusivat eikä kukaan ottanut nokkiinsa, jos oli  vaikka unohtunut sepalus auki tai jos sattui pitämään virttyneiden verkkareiden kanssa pikkutakkia ja lakeerikenkiä.

Ikkunan takana nousee
kylmä aurinko

Irina Denezkina
Anna mulle
Suomentanut Anton Nikkilä
WSOY 2004

Elämä Venäjällä on arkista, tylyä, hupsua, tai täydellinen inferno niin kuin kymmenvuotiaan Vasjan tapauksessa.

Traagisuuden taju ja inhimillisen komiikan myötäelävä ymmärtäminen yhdistävät esikoiskirjailijan klassiseen venäläiseen kertomaperinteeseen.

Oleg soitti ja sanoi, että jos en heti tule, hän hyppäisi ikkunasta. Eikä hän ole edes mikään ihailija. Pelkkä tuttu. Sanoin hänelle. – Mä oon just syömässä.

Isä, poika ja
asuntovaunu

Eric Miles Williamson
Tunkiolla
Suomentanut Antti Eerikäinen
Desura 2002

Äiti jättää, mutta isä ottaa. Kasvutarina Kaliforniasta, joka ei kimalla. 
Esikoiskirjailijalla on oma ilme ja tyyli.

Lopulta palasin Oaklandiin. Ei niin että olisin kaivannut slummeja, jatkuvaa rotusotaa tai perhettäni. Tuntui vain siltä, että minun tuli olla siellä, että kuuluin sinne, pidin siitä tai en.

Hommasin huoneen rapistuneesta viktoriaanisesta talosta, joka sijaitsi umpikujan päässä. Umpikuja-kylttiin oli kiinnitetty vilkkuva keltainen valo ja rattijuopot törmäsivät sen tolppaan suunnilleen joka toinen viikko.

Tyttö varjoisalta kujalta

Umayya Abu-Hanna
Nurinkurin
WSOY 2003

Nurinkurin on ällistyttävä jo kielellisenä saavutuksena, koska Israelin Haifassa kasvaneen Umayya Abu-Hannan äidinkieli on arabia.

Omaelämäkerta on yhtä aikaa intiimin runollinen ja ympäristöä tarkasti havainnoiva. Se välittää Lähi-Idän uskontojen, kulttuurien ja inhimillisten pyrkimysten moninaisuuden, esimerkiksi jaksossa, jossa palestiinalaistyttö kuntelee Israelin armeijan radiokanavaa. Ohjelman nimi on Top 40.

Tiskaan ja laulan. Laulan juutalaismiesten kanssa, minä keittiössä, he armeijan tiloissa Uzi sylissä, metallikypärä päässä, hasissätkä kiertämässä, minä tiskaamassa viiden hengen lounastiskiä. Pian he nousevat ottamaan vastaan käskyjä, esimerkiksi vaikkapa ampua tätini taloa. Tai sitten tänään vain tarkistetaan henkilökortteja. Alan huuhtoa juomalaseja ja he alkavat ladata asetta.

Kuuntelen Istanbulia

Kristiina Koivunen
Teetä Kurdistanissa
Like 2001

Eeva Kilpi
Hyvän yön tarinoita
WSOY 1971

– – elin yhä uudestaan ja uudestaan sen ratkaisevan hetken jolloin vastoin luonnettani ja kaikkia sopivaisuussääntöjä olin avannut suuni kadulla ja kysynyt: – Mitä tässä valtiossa on tekeillä?

Hanttihommia
ja pitkää päivää

Barbara Ehrenreich
Nälkäpalkalla
Suomentanut Leena Tamminen
WSOY 2003

Euroalueet eivät tavoita Yhdysvaltojen etumatkaa, valittaa sanomalehden taloustoimittaja. Elinkeinoelämän näkökulmasta Yhdysvallat on onnela.

Barbara Ehrenreich näyttää millainen maa on pienipalkkaisen työntekijän kokemana. Tarjoilijana Floridassa, siivoojana Mainessa ja myymäläapulaisena Minnesotassa, jossa työnantaja on yksi maailman suurimmista yrityksistä, Wal-Mart.

Key Westissä ansaitsin 1039 dollaria kuukaudessa ja kulutin 517 dollaria ruokaan, bensaan, kemikaliotuotteisiin, pyykinpesuun, puhelimeen, sähköön, veteen ja kaasuun. Tasapainon rikkoi vuokra. Jos olisin jäänyt 500 dollarin yksiööni,olisin pystynyt maksamaan vuokran ja minulle olisi jäänyt vielä 22 dollaria – –.

Täysikuu