Espanjalainen kulttuurikriitikko ja kirjailija Ángel Tadeo Ganivet y García
työskenteli maansa konsulina Helsingissä 1800-luvun viimeisellä vuosikym-
menellä. Näkemäänsä ja kokemaansa Ganivet  kuvaili kirjeissä, jotka jul-
kaistiin lehtiartikkeleina hänen kotikaupungissaan Granadassa. Nämä
Cartas finlandesas ovat ilmestyneet myös nimellä Suomalaiskirjeitä.

Rauhallinen suuriruhtinaskunta

Kirjoitan todellakin Venäjältä, aloitti Ganivet erään kirjeistään. Suomi oli
autonomia, jonka korkeimmat virkamiehet nimitti keisari. Hallinnossa
Ganivetin näkemyksen mukaan kaikki sujui kuin silkki.

Espanjalaiskonsuli ei puhunut suomea mutta oppi ruotsia niin hyvin, että
ymmärsi myös murteita. Hän totesi, että kielipiirit elivät etäällä toisistaan.
Esimerkiksi suomalaisen teatterin yleisö poikkesi täysin ruotsinkielisestä:
niin erilaisia ovat ihmistyypit, pukeutuminen – – .

Luonto muovaa miehen

Yksityiskirjeissä kotimaahan Ganivet valitti yksinäisyyttä. Saattoi kulua kaksi,
kolme kuukautta ilman muuta puheseuraa kuin palvelijatar. Syynä oli ehkä
Ganivetin oma erakkoluonne, arvelee Suomalaiskirjeiden suomentaja ja seli-
tysten laatija Kaarle Hirvonen.

Ganivetilla oli jopa aikaa paneutua Kalevalan ruotsinkieliseen käännökseen.
Runoelmassa hänen huomiotaan kiinnitti sankareiden erikoinen luonteen-
laatu. Nämä  ovat alakuloisia ja valottomia kuin Suomen metsät. Vaimoa he lähtevät hakemaan kuin venettä  tai rekeä. Hellää rakkautta he tuntevat vain
omia äitejään kohtaan. Vanhan Väinämöisen kosinta supistuu neljään sanaan,
Ilmarinen on kovempi kuin piikivi, Lemminkäinen eroaa Kyllikistä, koska tämä
meni tanssimaan – – .

Naisten kaupungit

Helsinki näytti Ganivetista jokseenkin luonteettomalta. Vain yksi kaupungin-
osa oli rakennettu sellaiseksi kuin maan ominaislaatu vaati: Kaivopuisto.
Sen muodosti ryhmä taloja, jotka oli siroteltu sekaisin metsään meren ran-
nalle.

Eräs piirre erotti suomalaiskaupungit espanjalaisista. Kaikkialla oli naisia.
Ei vain asiakkaina myymälöissä ja kahviloissa vaan työskentelemässä yh-
teiskunnassa miesten veroisina. Tullissa, pankissa, postissa, parturissa.

Ganivetin mielestä ensimmäinen vaihe naisten vapautumisessa miesten
ikeestä oli, että he alkoivat puhua pahaa toisesta sukupuolesta. Sitten he
ostivat polkupyörän ja leikkauttivat tukkansa lyhyeksi. Konsulin havain-
tojen mukaan pyöräileviä naisia oli Helsingissä kaikkialla.

Vuoteet kuin mukulakivet

Suomalainen elää ja työskentelee niin täsmällisesti, että kello käy tarpeet-
tomaksi, Ganivet totesi.

Uunit sytyttävä tyttö saapui konsulin talouteen aamukahdeksalta. Maito-
nainen tuli puoli yhdeksältä, aamuposti kymmeneltä. Kun naapurin nuori
taiteilijatar meni syömään, kello oli kaksi. Kolmelta näyttäytyi toinen
naapuri, pyöräilevä tohtorinna.

Yönsä suomalainen nukkui kapeassa ja kivikovassa vuoteessa, vapaa-aika-
naan hän harrasti musiikkia, erityisesti kuorolaulua. Alkoholi päihitti
muut huvittelumuodot siitäkin huolimatta, että ravintolat suljettiin aatto-
illoiksi, juhlapäiviksi ja suurten väenkokousten ajaksi. Tämä johtuu lain
nimenomaisesta määräyksestä, jotta estettäisiin kansaa tulemasta iloiseksi.

Suomalaisella on sankarivatsa

Rikkaruohojen  kitkemisvimma oli eräs suomalainen kummallisuus, samoin
naisleskien paljous sekä tapa omistaa lehtien palstoilla vainajille huomiota
runovärssyin, Etelä-Amerikan tyyliin.

Elävälle espanjalaiselle tuotti  hankaluuksia se, ettei  mistään löytynyt valko-
sipulia. Suomalaisiin aterioihin taas liittyi lehtisalaatti, johon oli tapana lisätä
ihraa, etikkaa, sinappia ja sokeria. Smörgåsbord puolestaan oli ihmepöytä,
jonka kohtasi esimerkiksi rautatieasemien ravintoloissa. Lihaviipale, kanan-
poikaa kenties. Piirakkaa, hilloa ja etikkakurkkuja. Jokainen maa on sanka-
rillinen omalla tavallaan, ja Suomen osaksi on tullut mitä hyödyllisin sanka-
ruus: herooinen maha.