Aapeli (Ape, sotilaspassissa Abel) Lahikaiselle (kuvassa kolmas vasemmalta) kuuluneen Sotilasmuistoja-albumin nimilehdellä on leijonavaakuna ja omistuskirjoitus.

Kuvilla muistosi somistele
Kirjaimin kuvasi kirjaele

Tuntematon sotilas!
Muistoksi kotirintamalta
jouluna v. 1942

Pikku-Lotta Raili Rautiainen
Jakokoski
Keskus

Ensimmäinen albumin sisältämistä lauluista on Ikävä. Tekstin alla on päiväys Sara 18.2.43. Kuinka monta iltaa siit’ on mennytkään – – .                                                                                         
Seuraavana on Muisto. Allekirjoituksena on Pekka Martikainen, Alaska 11.3.43.
Sain muistoksi suutelon sulta – – .

Albumin omistajan käsialalla on kirjoitettu Kodin kynttilät, Sara 18.2.43, Kirje sieltä jostakin ja Lasihelmi, Sara 19.2.43. Nimellä varustettuja ovat Rantakoivu, Sara 18.2.43, Joseph, Joseph, Sara 19.2.43, Mustat ruusut, ei päiväystä, sekä Vienan yö, Rova 20.9.43.

Aapeli Lahikaisen lisäksi kirjoittajia ovat Stm Eino Valta, Stm Martti Pikkarainen, Alik./Kers. Pekka Martikainen, M. Vatanen, Stm Toivo (Topi) Roivainen ja muutama muu, joiden nimet ovat vaikeasti luettavissa.

Laulut ovat edellä mainittujen lisäksi Aavikon tyttö, Suurin onni – lyhyin onni, Vienan kuutamossa, Valkea satu, Ikuinen rakkaus, Miks’ lähdit armas, Tunturisatu, Kastehelmi ja Lumikukka, Kaukomaita kohti, Kangastus, Muuttolintujen lähtö, Kello se raksuttaa, Nuoruuden kevät, Murtunut elämä, Särkyneitä toiveita, Irja, Valkean kartanon tyttö, Saariston Sirkka, Orvokki, Merimiesvalssi, Kaunis valhe, Sirkka-Liisa, Sinne jonnekin, Suomi-marssi, Kirje isältä, Ilta Kannaksella, Anna-Bella, Palaatko isä, Äänislinnan kirjeenkantaja, Kaunis satu, Kukkia Andeilta, Syysunelma, Mustat silmät, Luoksesi saavuin, Suukkonen kolmasti päivässä sekä tango, joka alkaa sanoin Oi syömmein kuuletko sä sävelen ja laulu, jossa toistuvat sanat Voitko koskaan – – .

Viimeinen laulu on Hyvää yötä. Se on kirjoitettu 20.5.44. Hyv’ yötä, jää nyt rakkahin, eron hetki jälleen on, mut’ kerran vielä pyytää saan Sinut valssiin kiehtovaan.

Albumissa on myös runomuotoisia tekstejä, joiden nimenä on Muisto.

Vienan yö

Ja koskematon korpimaa
yön hämärähän kietoutuu.
Ja vaaran takaa kurkistaa
tuo tuttu Vienan kuu.

Nuo kelohongat harmajat
suolammikkohon kuvastuu.
Taas huhu vanhan huuhkajan
vaaroilta kaukaa kantautuu.

On Vienan korven kuulas yö,
mä valvon kera aatosten.
Näin Sulle, armas, sydän lyö,
Sun eestäs taistelen.

Aapeli Lahikainen oli jatkosodassa vuosina 1941–1944. Haavoittuminen kranaatin sirpaleesta Ilomantsin suunnalla elokuussa 1944.

Kotiutus tapahtui 9. marraskuuta 1944. Palvelusaika oli kolme vuotta, neljä kuukautta ja kaksikymmentäkaksi päivää.

Kirjannut
Helena Lahikainen
2011