Ilta oli ilman soittoa, mutta väkeä oli aika tavalla.
Rauhallisesti ja ilman kommelluksia sujui ilta. Olipa
vieraitten joukossa paljon maalaisiakin, Viipurilaisia
ja Tamperelaisia.

Ravintoloitsija Elis Sivénin päiväkirjasta
Ravintola Nizza, Helsinki, Kaisaniemenkatu 13
Lauantai 31. maaliskuuta, 1934

Vuonna 1936

Lasipalatsin katolla luki VALIO ja Varuboden. Mainokset
houkuttelivat asiakkaita kaupungin suurimpaan ravintolaan. Kaikki
tiet vievät Lasipalatsiin. Huokeat hinnat! Ei juomarahoja!

Uudessa kotimaisessa elokuvassa Onnenpotku turkisasuiset ystävättäret
Maire ja Eeva, jotka olivat juuri nauttineet Manhattan-cocktailit, saapui-
vat ostoksille Lasipalatsin siirtomaatavaramyymälään. Näyteikkunan
taakse ilmestyi Mairen kadonnut sulhanen, työtön insinööri Reino.

Helsingin kantakaupungissa oli 1930-luvun lopussa
48 elokuvateatteria. Isolla Roobertinkadulla oli niistä
viisi. Atlas, Roberta, Luxor, Astor ja Tivoli.

1930-luvun elokuvia

Sininen varjo (1933)
Kaikki rakastavat (1935)
Syntipukki (1935)
Juurakon Hulda (1937)
Kuriton sukupolvi (1937)

– – tyttö sysäsi hänen eteensä savuke-laatikon ja tuhkakupin, antoi kumar-
tuessaan sivumennen märän olkapäänsä paljastua ja sanoi: ´On ollut niin
paholaismainen krapula koko päivän. Oltiin illalla Luodolla tanssimassa ja
päivä pankissa oli helvetillinen. Nyt olen maannut tunnin ammeessa! Pitäi-
siköhän minun pukeutua?´

Meillä on yhtämittaa kommunistijuttuja, joissa on syytettyinä paljon ihmisiä,
usein aivan nuoria, miltei lapsia, koulupoikiakin. Ja rangaistuksia tulee, paljon
ankarampia kuin lapualaisille. En tiedä heidän rikollisuutensa määrää, mutta
huumorintunteva kansa alkaa jo kertoilla niistä vitsejä; vankiloihin tulee muka
yksinkertaisia miehiä, jotka tiedustelevat: ´Mitä se SKP on, sitä kun minulta
tiukattiin?´

Lähteet

Hotelli- ja ravintolamuseo

Outi Heiskanen
Minna Santakari
Asuuko neiti Töölössä? –
Elämää elokuvien Helsingissä

Mika Waltari
Palava nuoruus

Katri Vala
Henki ja aine eli
yksinäisen naisen pölynimuri –
Taistelevia pakinoita