Kun pääsin bussiasemalle, uudet koettelemukset odottivat. En löytänyt mitään (matkatavarasäilytystä, lippuluukkua, rahanvaihtoa, informaatiota) ja kun löysin, mikään ei sujunut.

Kaikki kävelivät päin ja sanoivat kohteliaasti ‘excuse me’. Näin poliiseja, jotka olivat aseissa hampaisiin asti. Luultavasti tuijotin.

En osannut puhua puhelinkeskukselle. Keskus sulki luurin korvaan. Ihmiset katsoivat, kun söin kuppilassa hampurilaista veitsellä ja haarukalla. 

En saanut vessassa ovea auki (se ei vaatinut rahaa tms). Lopulta oli niin kurja olo, että ymmärsin ihmisiä, jotka lähtevät seuramatkalle.

Helena, Täysikuu