Meri-Lapissa pääsin ajamaan koiravaljakkoa jäälle ja Kukkolassa koskenlaskuun. Piti istua veneen laidalla.

Kilpisjärvellä on Saana. Sille en kiipeä, mutta pilkin tunturijärvellä, kun aurinko paistaa. Kala tosin ei syö.

Siskon ja lankomiehen kanssa tehdään retki jokiveneellä ja hillareissu. Jalat kastuvat ja sääsket hoitavat loput.

Lumen kanssa saa otella. Sitä tulee ja tulee. – Kohta se heittää veivinsä, sisko huikkaa kaverilleen, kun teen pihassa auraushommia.

Lanko metsästää ja kalastaa. Hän on etevä kokki, samoin sisko. Kylään on rakennettu kaksi uutta kansainvälisen tason hotellia, joiden ruokalistoilla on taidokkaita, näyttäviä annoksia. Jäävät toiseksi.

Huskyt ovat oma lukunsa. Ne ovat persoonallisuuksia kaikki, Missistä Mayaan. Säde. Peni. Sulo. Ja Taiga, pystykorva.

Sitten on syksy. Ruska on jo ohi. Pienet vaivaiskoivut sinnittelevät varvikossa. Ilta hämärtyy, ihmisiä ei näy. Jostain salaperäisestä syystä järven polveileva rantaviiva saa ajattelemaan Italiaa.

Helena, Täysikuu