Maja on viihtyisä ja haluaisimme viettää siellä toisenkin yön. Paikka on kuitenkin varattu ison seurueen käyttöön. Omistajat tarjoavat meille yöpymispaikan kotonaan.

Perheen poika pitää meille kaverinsa kanssa seuraa. Levysoittimessa pyörii Sången om reaktionen.

QUITO, ECUADOR
Vasta hotellissa huomaan, että minut on ryöstetty

Iltapäivän tungos keskustan kadulla. Äkillinen ruuhka. Kokeilen varmuuden vuoksi taskujen vetoketjuja. Vyölaukku on paikoillaan.

Katedraali on tänäänkin suljettu, sitä korjataan maanjäristyksen jäljiltä. Kerjääviä vanhuksia, arpojen myyjiä. Suihkulähde on tyhjillään. Sitä on käytetty pisuaarina.

Plaza de San Francisco. Kirkon julkisivu levittäytyy aukion laajuisena. Näkymä on sellainen, että sen osaa heti yhdistää tähän maanosaan. Sisältä kirkko on brutaalin barokkinen. Kullan runsaus mykistää.

Hotellissa avaan pienen reppuni. Matkapäiväkirjaa ei löydy. Reppu on viilletty kyljestä auki! Päiväkirja on mennyttä. Kahden viikon muistiinpanot.

Kamera on tallella repussa, niin myös South American Handbook. Päiväkirjan lisäksi hävisi sanakirja, välissä pari korttia. Postimerkit oli jo liimattu.

SIGHTSEEING GRANADASSA
Sinne ja takaisin

Iltapäivä Málagassa. Aurinko paistaa, bussi Granadaan on juuri lähdössä. Hyppään kyytiin ja mietin matkalla, miten pääsen takaisin. Tavarat ovat hotellissa ja lentolippu seuraavaksi päiväksi.

Perillä menen varmistamaan paluuajan. – Mañana, sanoo mies luukulla. Viimeinen bussi lähti kolme minuuttia sitten. Hetkessä olen kadulla. Pysäytän taksin ja selitän tilanteen. Kuljettaja kiinnittää turvavyön.

Ajetaan ja ajetaan. Kymmenen kilometriä, kolmekymmentä. Ne seisovat Lojassa, siellä saadaan kiinni, kuljettaja lohduttaa.

Tullaan Lojaan. Ei bussia missään. Kuljettaja syöksyy tutkimaan tilannetta. Ei hätää, hän sanoo palatessaan. Se tulee kymmenen minuutin kuluttua.

BERLIINI JA BERLIINI
Tavallinen maanantai

Itä-Berliiniin mentäessä kirjataan henkilötiedot kaavakkeeseen. Passintarkastajalla on kalpeansiniset silmäluomet ja samanvärinen univormu.

Monumentaaliarkkitehtuuria. Kerrostaloja rakenteilla. Alexanderplatz, Unter den Linden. Jono kirjakauppaan. Tavaratalossa on lasten osastolla myytävänä puusta tehty lähes luonnollisen kokoinen postitoimisto. Kahviosta saa raparperimehua.

Berliner Kaffeehausissa pöytääni istuu pariskunta, hekin ovat turisteja lännestä. S-junalla naapurikaupunkiin. Ahrensfelde. Kaufhalle. Ostan postikortin, leikkirahaa, suklaata. Ne maksavat 1,59 paikallista markkaa, jolla saa esimerkiksi neljänneskilon makkaraa.

Länsipuolella teen matkan U-Bahnilla. Välillä reitti kulkee Itä-Berliinin alla ja kulku hidastuu tyhjien himmeästi valaistujen asemien kohdalla. Maan pinnalla juna kulkee rajavyöhykkeen ohi. Se näyttää joutomaalta. Muurissa on tekstejä. I’M GLAD I’M AMERICAN. RIV DEN JÄVLA MUREN.

HIIDENMAA, VIRO
Saaren kesä

On helteistä, pääskyset lentelevät, sirkat sirittävät. Varis raakkuu, lehmä ammuu rantaniityllä. Puiden takana on muutama talo.

Istuskelen pienen tien varressa maitolaiturilla ja odottelen linja-autoa lähteväksi Kärdlaan. Pari lasta kulkee ohi. Pölypilvi nousee ohittavan ajoneuvon mukana.

NEW ORLEANS, LOUISIANA
Smile! karjaisee baarityttö

Kaupunki aukeaa isoksi, valoisaksi. Canal Street, Bourbon Street. Yö on lämmin, ihmisiä liikkeellä. Kadulle kuuluu hajanaista soittoa.

Tulkaa sisään tytöt, pääsette tanssimaan, yksi ovimies houkuttelee. Poiketaan paikkaan, johon ei ole pääsymaksua. Jäädään estradia reunustavalle baaritiskille. Pikkupullo olutta maksaa vajaat kolme dollaria, seuraavat ovat halvempia.

Ensimmäisenä tuleva nainen ujostelee, toisella on ylimielinen ilme, purukumi ja tatuointeja. Kolmas esiintyy lyhyessä valkoisessa yöpaidassa.

Old Absinthe Bar kuulostaa lupaavalta. Vähän ihmisiä. Pimeää, viileää, kivilattia. Pieni yhtye soittaa,  seinillä on mainoksia ja postikortteja.

KÄVELLEN THAIMAAHAN
Kukaan ei hymyile

Rantau Panjang. Kapea katu, rapistuneita puutaloja. Rajalla muodollisuudet selvitetään nopeasti. Lähimpään kaupunkiin pääsee moottoripyörätaksilla tai rikshalla. Valitsen rikshan. Hinnasta syntyy kiistaa. Kuljettaja vaatii, että lähdetään poliisiasemalle.

Sungai Kolok, Merlin Hotel. Ilmeetön vastaanottovirkailija. Kerroshoitaja naureskelee, en ymmärrä syytä. Huoneen valaistus ei toimi. Käyn pyytämässä, että rikkinäinen lamppu vaihdettaisiin. Ei tapahdu mitään. Soitan vastaanottoon, puhelin suljetaan korvaan.

Ruokakojut kaupungilla eivät houkuttele. Ostan pieniä ruskeita hedelmiä, joista pyydetään ylihintaa. Ravintolan ikkunassa on nyljettyjä sammakoita, kuin pieniä vaaleanpunaisia uimareita.

Tilaan hotellin ravintolassa kanaa, vihanneksia ja olutta. Vaikuttaa siltä, että ruokaan on pantu mitä sattuu. Alkaa sataa, kaatamalla.

IRLANNISTA POHJOIS-IRLANTIIN
Kymmenen minuuttia ja partioauto

Aamu Dundalkissa, on vielä hiljaista. Odotan junaa asemalla. Newryyn menevä tyttö sanoo, että aikaisemmin oli enemmän turvatarkastuksia.

Rajalla ei pysähdytä. Radan varrella on piikkilankaa ja tiellä vartiokoppeja. Vastapäätä istuja nukkuu, pöydällä on Edna O´Brienin Night.

Belfastin rautatieasemalla ei ole matkatavarasäilytystä. Lasiseinäisessä osastossa mies, kyltissä teksti Security Check. Keskusta vaikuttaa vauraalta. Sitä rappiota, joka on uutisista tuttua, ei näy.

Kahden tunnin aikana näen kaksi takakonttitutkintaa ja partioajoneuvon, jonka katolla aseet ovat valmiina. Taivaalla on helikoptereita.

SINES, PORTUGAL
Ei mikään turistikaupunki

Teen turhan kierroksen. Ei hotellia, taksejakaan ei näy. Sitten Pensão Beira Mar. Huoneita kapean pihan kahden puolen. Päädyillä varustettu sänky, iso vaatekaappi, lavuaari. Joltakulta unohtuneet A capital ja Correio da manhã. Hinta ei huimaa, 500 escudoa.

Katujen varsilla kasvaa ananaksen muotoisia palmuja. Koiria. Kirjasto. Ranta on alempana, satamaa on molemmin puolin, muutama iso laiva.

Ravintola Âncorassa paras ateria pitkään aikaan. Filetes de pescada, pieniä valkoturskafileitä kauniisti vadilla. Adega Cooperativa de Almeirimin viiniä, kahvia.

Näkymä ravintolan ikkunasta ei ole erityisen romanttinen. Pari roskapönttöä, joissa lukee Higiene e Saúde. Peräkärry, pyöräkorjaamo, lelukauppa. Kadun nimi on Rua Gomes Freire.

Televisiosta tulee mainoksin katkottu sarja Louco Amor. Kauniita ihmisiä, tyylikkäitä interiöörejä. Baigon-mainoksessa naiset tekevät puhdasta jälkeä.

BAR 400, MINNEAPOLIS
Naistenhuone

Girls, you’ve been in love too long!
No matter where you go there you are
I never write on bathroom walls
Save the New Riverside Café
Pam McC. was here
Lois loves Kedder
No power!             

Teksti ja kuva Helena L.