Siskosten Ranskan-reissu

Alkunäytös

S. oppi ranskan kieliopin jo koulussa ja loput au pairina Rivieralla. Ei kielihuolia tällä matkalla. Mutta ensin mennään Ruotsiin.

S. tekee työmatkan Tukholmaan, H. seuraa. Sillä välin kun toinen ahertaa matkailumarkkinoinnin parissa, toinen kiertelee Söderin kortteleissa ja etsii mennyttä maailmaa.

Laivalla Turkuun. Tapaamaan vanhaa ystävää ravintolaan, jonka nimi on Smör. S. on jälleen töissä.

Sitten Helsinkiin ja yöksi Seurahuoneelle. Siihen, että S. on matkailuammattilainen, sisältyy monenlaisia etuja.

Sitä paitsi S. on lentoasemilla kuin kotonaan. H. taas on sitä mieltä, että kiitoradalla on hienoa mutta kentät ovat koettelemuksia, joita on syytä välttää.

Aikaisemmat Pariisin-matkansa H. on hoitanut viiden päivän junalipulla ja liftaamalla. Liftaaminen sujui hyvin, mutta junalipun käyttöaika meni umpeen ja lisälipusta tuli kallis.

Junalla etelään

Lento Pariisiin. Jatketaan TGV-junalla. S. tekee töitä tietokoneella, syö yhden sämpylän. H. katselee maisemia.

Marseillessa majoittuminen rantahotelliin. Le Richelieu on viihtyisä paikka, mutta siellä ei ole hissiä. H. ymmärtää, miksi hänet pestattiin assistentiksi. S:n rekvisiitta on runsas.

Huoneesta näkee rantaa kahteen suuntaan. Syystuuli puhaltaa, mutta joku näyttää olevan uimassa.

Hotellin ympärillä on asuintaloja. Rantakallioilla on koruttomia betonirakennelmia. Ei mikään hienostokaupunginosa.

Uusi aamu

S. ryhtyy tekemään töitä heti herättyään. Kolmantena aamiaispöydässä on tietokone. Kaupasta kannetut herkut menevät siinä sivussa. Juustot, tuoreet hedelmät, vastaleivotut croissantit.

Turistin on helppo liikkua Marseillessa. On metro ja junalla pääsee rannikkoretkille. Lännessä on L’Estaque, joka on taiteilijoiden suosiossa.

Rivieran puolella on idyllinen Cassis. Rantaa reunustavat terassiravintolat tarjoavat tuoretta kalaa ja Provencen viinejä.

Paluumatkalla Cassisista saadaan seuraa lomailevista sveitsiläismiehistä. Näillä keskieurooppalaisilla on kotoaan vain muutaman tunnin matka Välimeren rannalle.

Harharetkellä

Le Panier on Marseillen kaupunginosa, joka mainitaan turistioppaissa. Kun kulkee sen kujilla, ymmärtää olevansa väärässä paikassa. Alueella on vaatimatonta tavalla, joka ei kaipaa katsojaa.

Ollaan jo matkalla muualle, kun takaa juoksee kaksi poikaa. Toinen yrittää riuhtaista S:n kaulalta pikkulaukun, jossa on kamera. S. kaatuu kiveykselle.

Kaatuminen on järkytys ja aiheuttaa kovat kivut. Avuksi tulee alueella asuva tyttö, jonka ystävällisyys tuntuu huojentavalta.

Vanhassa satamassa etsitään ravintola, jossa saa kuuluisaa keittoa, bouillabaissea. Monimutkainen syömisrituaali onnistuu tarkkailemalla naapuripöytää.

Ilta hämärtyy. Viini keventää tunnelmaa.

Paluu Pariisiin

Marseillen episodi jätti jälkensä. Ei iltakierrosta Pariisissa, suoraan hotelliin ja lähiravintolaan syömään. Hyvä illallinen ja kunnon riita. Yksi kuuluu joka matkaan.

On lokakuun alku. Pilvistä ja koleaa. Silti Quartier Latinissa on niin paljon turisteja, että katukäytävillä kuljetaan jonossa. Liikaa liikennettä ja pakokaasuja.

S. on töissä. H. kuljeskelee kaupungilla ja ihmettelee suurten muotitalojen vaatimattomia julkisivuja. Riemukaari on kauhea.

Père Lachaisen hautausmaalla etsitään Pariisin ikonin hautaa. Sitten Piafin leposija löytyy. S. viettää pienen hartaushetken.

Illalla on kylmä. Ei puhettakaan mistään terasseista, mutta Le Hide korvaa kaiken. Niin pariisilainen ettei pariisilaisemmaksi tule. Viinipulloja, puheensorinaa. Kaikki on huolettomasti viimeisen päälle.

Ensimmäisellä Pariisin-matkallaan H. oli huolestunut. Että siellä ollaan niin muodikkaita. Kaupunkilaiset olivatkin lomalla. Oli elokuu. 

Teksti Helena
Kuvat Sinikka ja Helena