´Haloo Helsinki – Parisi puhuu´

Sinisen junan ikkunasta on nostalginen katsaus menneeseen. Se on koko-
elma suomalaisten kirjailijoiden matkakokemuksista Euroopassa alkaen
1800-luvun viimeiseltä vuosikymmeneltä, Kasimir Leinosta ja Kalle Kajan-
derista. Kirja päättyy Olavi Paavolaisen viestiin Kreikasta toisen maailman-
sodan syttyessä.

Kotimaahan lähetettyjen korttien ja kirjeiden lisäksi mukana on lehtiartikke-
leita ja matkakirjojen katkelmia. Henkilökohtaisten tekstien sävy on joskus
hyvin intiimi rakkaudentunnustuksineen, rahahuolineen ja muine arkisine
ongelmineen.

Berliini, Lontoo, Firenze ja Rooma olivat monen kohteena. Kanariansaaret-
kin oli löydetty. Anni Swan lomaili siellä jo 1930-luvulla. Kirjan otsikko on
peräisin Olavi Paavolaiselta, joka kuvasi matkaansa Rivieralle 30-luvun
alussa. Hurmioituneena hän kirjoitti henkeäsalpaavista vuoristoteistä ja
lasinvihreästä Välimerestä.

Rikas Berliini, hurmaava Wien

Vuosisadan alkukymmenillä juna ja laiva olivat matkustavaisten pääasi-
alliset kulkuvälineet. Kalle Kajander oivalsi varhain polkupyörän käyttö-
kelpoisuuden ja teki vuonna 1897 pitkän retken Keski-Eurooppaan. Ilmari
Pimiä matkusti moottoripyörällä Viron kautta Sveitsiin, Itävaltaan ja Sak-
saan.

Epävarmoissa taloudellisissa oloissa elävät kirjailijat joutuivat pyytämään
matkoja varten lainoja sukulaisilta ja muilta tukijoilta. Kiitollisuudenvelka
ilmeni yksityiskohtaisina selostuksina sitä, miten avustukset oli käytetty.
Huom. Söimme Oxfordissa vaatimattomissa ravintoloissa.

Joku on tyylilleen uskollinen ja ulottaa raadollisen rehellisyytensä kirjeisiin
naisystävälle, toinen juoruilee, kolmas riutuu koti-ikävästä. Usein pohditaan
oman työn edistymistä ja tulevaisuudennäkymiä. Vielä en ole ehtinyt mitään
yleensä kirjoittaa, mutta luulen, että kohta taas olen ´puhkeava tulivuori´.
Ihana odotus!

Sota uhkaa Eurooppaa

Suomalaiset seurustelivat mielellään matkoillakin maanmiestensä kanssa.
Eräs kansainvälisesti käyttäytyviä oli Mika Waltari, joka harjoitti Pariisissa
aktiivisia kieliopintoja. Hän jututti hotellinsa madamea, pelasi noppaa kul-
makapakassa ja antautui keskusteluun kulkurin kanssa Seinen siltojen alla.

Oma identiteetti tuntuu erityisen selvästi hahmottuvan ulkomailla. Kirjailijat
vuoroin tuntevat alemmuutta oman kulttuuritaustansa vuoksi, vuoroin yl-
peinä korostavat maansa erikoislaatua. Itseironisesti todetaan, että suoma-
lainen kaipaa kotiin, vaikka olisi kokenut siellä kovia.

Kolmikymmenluvun  loppupuolella  kirjeissä aletaan ennakoida tulevaa
sotaa. Poliittisista ilmiöistä  on mainintoja aikaisempaa useammin. Nasis-
milla on sympaattiset piirteensä, toteaa Arvi Kivimaa Saksassa. Mutta muu-
takin näkyy.

Laura Soinne kuvaa Budapestin ja Wienin kiristynyttä ilmapiiriä. Juutalai-
sia vainotaan jo avoimesti, taloihin tunkeudutaan, ikkunoita rikotaan. Kahvi-
loissa ja puistoissa on kyltti ´Juutalaisilta pääsy kielletty´, Soinne kirjoittaa.

Kotimaan olojakin kirjassa kommentoidaan. Kaukokatseisesti  Joel  Lehtonen
syytti suomalaisia tuulentupien rakentelusta ja lamautumisesta. Vuosi oli 1908.