Sepon ja Helenan matka etelään

LAUANTAI, KAHDEKSAS ELOKUUTA

Lyypekki, Nordlandkai. Kello on kymmenen illalla. Tuntuu kotoisalta olla Saksassa. Teltta pystyyn leirintäalueella.

SUNNUNTAI, YHDEKSÄS ELOKUUTA

Aamulla herätään lähtötunnelmaan. Paljon liftareita, enimmät suomalaisia. ´Reiskan piili´ ajaa ohi. Odotellaan. On sunnuntai.

Hannoverin ulkopuolella eksytään. Jollain hiljaisella sisäänajotiellä istutaan repuilla, pitkästytään, poltetaan liikaa.

Viimeinen lifti Frankfurtiin. Yö lentoaseman rakennustyömaan parakissa. Mies, joka vie meidät sinne, on työmaan pomoja. Moottoritie jyrisee ikkunan takana.

MAANANTAI, KYMMENES ELOKUUTA

Mannheimin liepeillä tehtaan pihalla, missä automme purkaa osan kuormaa, nuori poika tulee juttelemaan ja väittää Tunisiaan pääsyä hankalaksi. Pois parrat, minihameet ja pitkät housut.

Iltapäivällä päästään Baseliin. Karlin sikarinhajuisessa autossa Zürichiin. Sightseeing keskustassa. Karl kutsuu meidät kotiinsa. Seinillä on japanilaisia piirroksia, hyllyssä Sahara-kirja. Loistava näköala Zürichjärvelle.

Saadaan hapankaalia, bratwurstia, tanskalaista olutta ja punaviiniä. Karl haluaa, että soitan hänen ystävälleen, joka aikoo naimisiin suomalaisen kanssa. Ystävä valittaa armeijan harjoituksiin menoa, Karlia naurattaa.

TIISTAI, YHDESTOISTA ELOKUUTA

Aamulla on usvaa, alhaalla järvellä ui kaksi joutsenta. Karl vie meidät tien alkuun. Saadaan kyyti vieraanvaraisen retkeilymajan pitäjän autoon. Meille luvataan vapaa oleskelu ylhäällä vuorilla.

Sataa. Teetä gasthausissa ja odottelua. Naapuripöydissä syödään, isäntä käy tervehtimässä. Pöytäliinan suojassa voi vaihtaa märät sukat.

Ulkona kaksi miestä lakaisee katukäytävää. Lähellä on reheviä niittyjä, mutta talot seisovat ahdistuneina vuorten keskellä. Miten ihmiset elävät tässä kaupungissa? Vaurautta on, mutta vuoret painavat.

Päivä on surkea. Palellaan, jalat märkinä, mieli matalalla. Tätä kautta ei pääse edes junalla. Rata loppuu jonnekin Churin taakse. Ei ole varaa kiertää Zürichin kautta Milanoon.

Retkeilymaja löytyy ylhäältä rinteeltä. Hausvater ja Hausmutter pitävät järjestystä yllä. Kengät säilytetään eteisessä ja tyttöjen makuusalin ikkunassa on kalterit.

KESKIVIIKKO, KAHDESTOISTA ELOKUUTA

Seppo pistää päänsä ovenraosta täynnä energiaa. Aamuherätys on ohi eikä pesulle enää pääse. Ulkona paistaa aurinko ja Migroksesta saadaan ruokaa. Lämpö kuivailee puupölkkyjä, joilla istutaan syömässä.

Kävellään ja kävellään. Tulee kuuma. Päästään Thusikseen ja istahdetaan ulkokahvilaan. Vastapäisessä pöydässä istuu italialainen pyöräilijä. Mies siemaisee juomansa ja nousee pyörän selkään.

Odotellaan tunnista toiseen. Nainen, joka on katsellut meitä, tulee antamaan neuvoja. Moni on sillan takaa saanut kyydin. Käydään katsomassa, mutta tie kaartaa hengenvaarallisesti kallion kyljessä ja katoaa tunneliin.

Kolmen maissa lähtee postibussi Chiavennaan. Maksaa liian paljon, mutta ei auta.

Alkumatkasta voi rentoutuneesti katsella maisemia. Sitten alkaa ympärillä aueta rotkoja. Ensimmäisessä pysähtymispaikassa puolet matkustajista poistuu tutkimaan jotain nähtävyyttä.

Jatketaan ylöspäin. Bussin vaihto. Taloissa on liuskakivikatto ja purojen vesi on harmaanvalkeaa. Tuntuu ilmiselvältä, ettei Splügenpass ole sola.

Tie jatkaa kiipeämistä paljaille rinteille ja muuttuu todelliseksi serpentiiniksi. Kun tunnelissa tulee auto vastaan, bussi joutuu peruuttamaan pari kilometriä.

Raja on Monte Splugan huipulla, tie on täynnä autoja. Tuuli on kylmä, alempana näkyy lunta. Bussin nokka pyörähtelee tyhjän päällä.

On hiljaista, alhaalla laakso kylmässä auringonpaisteessa. Niukat kiviset majat, siat, lampaat, lapset, pylväsgalleriat.

Campodolcinossa jäädään bussista. Ilta on jo viileänä tulossa, kiviaita on tyly istua. Kylä tuntuu ankealta vuoren kyljessä. Vieraita parvekkeita, ohikulkijoiden hitaita kääntyviä katseita. Päästään alas hiljaisen miehen kyydissä. Colicosta mies kääntyy toiselle tielle. Ei ole liiroja, ei vettä, ei ruokaa. Milanoon meneviä autoja suhahtaa silloin tällöin ohi.

Maasto on alavaa ja rehevää, vuoret ovat jääneet kauemmas. On hiljaista ja lämmintä. Tien mutkassa on muutama talo. Karabinieeri kuljeskelee kiiltävissä saappaissaan, vilkaisee.

Kärrytietä rautatien yli ja peltojen poikki. Heinikkoa, puita, piikkilankaa. Ojanvarsipensaikot ovat kuin Suomessa. Yöllä on outoa herätä, kun on täysin pimeää.

TORSTAI, KOLMASTOISTA  ELOKUUTA

Aamulla karistellaan muurahaiset repun taskuista ja asetutaan tielle edellisillan paikoille. Tyttö polkee pyörällä ohi, punamekkoinen, hidasliikkeinen. Hevoskärryillä istuu perhe menossa heinään.

Leccossa vaihdetaan rahaa ja ostetaan ruokaa. Sitten Monza, jäätelöä ja italialaismies lapsineen. Sitikan keinuvilla penkeillä Milanon esikaupunkiin.

Pieneltä sisäänajotieltä Fiatiin. Mies on menossa Sirmioneen ja antaa muistoksi makaroniesitteen. Veronan tienoilta nopea auto melkein perille. Kuljettaja on mukava ja vaitelias. Väsyttää.

Lifti loppuu Mestreen. Venetsia on lähellä, kymmenen minuuttia. Asema on täynnä väkeä. Sotilaita, ajantappajia iltavermutilla. Puolityhjä juna kolistelee kannasta pitkin. Vedessä puhelinpylväät ovat painuneet vinoon.

Asema on harmaa ja tavallinen. Pysähdytään painelemaan hotellitaulun nappeja. San Giorgiosta luvataan huone. Canal Grande, yhdeksäs pysäkki.

Huone on hotellin halvin ja huonoin. Ekstramaksusta välittämättä suihkun vesi pysyy kylmänä. Ikkunaristikon läpi sisälle työntyy raskas, pilaantunut haju.

Kuja kaikuu televisio-ohjelman äänistä ja oven takana omistajat viettävät perhe-elämää. Pyykkiä kannetaan, lasta syötetään, naapuri on pistäytynyt käymään.

Ulkona on yö. Kissat kiertävät seinustoja ja baarinpitäjät laskevat luukkujaan. Jokaisen oven vieressä nököttää roskasäkki. Kujat ovat tyhjiä, mutta vaporetto kulkee vielä.

Ympärillä palatsien murenevat seinät, joiden vesirajassa kasvaa levää. Kuollut rotta kelluu kanavassa.

PERJANTAI, NELJÄSTOISTA  ELOKUUTA

Rialton siltaan kiinnitetty biennaalin mainos leyhyy tuulessa. Paita päälle, sanoo vahti portilla. Suomen paviljongissa on pyöriviä banaaneja ja kehyksistä pursuilevia letkumaisia jäseniä.

San Marco ja pulut, Dogien palatsi. Ponte dei Sospiri, muutama munkki mietteissään. Markuksen aukiolla kahviloita, katutaiteilijoiden ympärillä on väkeä. Hämärtää.

Aseman Albergo diurnossa suihkuun. Halvalla lämmintä vettä, saippua ja pyyhe. Tukka kuivuu aseman rapuilla. Kanavarannan kauppiailta on ostettu korkeaan hintaan muutama päärynä. Ilta on lämmin, ihmisiä vaeltelee.

Lidon moottoriveneellä Viale Triestelle, ja kun kukaan ei katso, kiivetään aidan yli Giardini-puistoon. Lamppujen alla on sopivia penkkejä ja mukava rauha.

LAUANTAI, VIIDESTOISTA  ELOKUUTA

Aamulla portit avataan varhain, ihmiset menevät työhön. Käytäviä lakaistaan, ohi hiipii muutama kissa ja läähättävä koira. Kaikkien kirkkojen kellot alkavat soida. Rupeaa satamaan, ukkonen jyrisee.

Asemalta liput Padovaan. Pylvään juurella seisoo tyttö kädessään plyysilaukku ja How to See Europe on $5 a Day. Aurinko tulee esiin.

Padovassa taivas on autereinen ja on lämmintä. Naisen kyydissä autostradan alkuun. Vähän liikennettä, ukkospuuskat pyyhkivät ohi. Odotetaan tunteja eikä tapahdu mitään.

Jalan takaisin kaupunkiin. Sepolla on kuuma, leikataan kynsisaksilla lahkeet farmareista. Pienen kahvilan pihalta joku ystävällinen ottaa meidät autoon. Loppumatka bussilla.

Menoliput Reggio di Calabriaan ja vähän ruokaa. Junassa on paljon väkeä, perheitä. Monet ovat olleet lomalla Venetsiassa. Pieniä asemia, jokunen kukkula, kirkko. Firenzessä vaihto. Lukemattomat pitkät tunnelit ennen kaupunkia.

Uusikin juna on täynnä. Osastossa on ennestään naisia ja muutama mies. Saadaan karamelleja ja vieressä istuja soittaa levyjä.

Yöllä on hankala nukkua. Rooma, Napoli. Vaikuttavia vuoristomaisemia kuutamossa.

SUNNUNTAI, KUUDESTOISTA  ELOKUUTA

Kun tulee aamu, juna kulkee rannalla. Tyhjää, asumatonta. Sitten tasakattoisia kyliä, naisella on pään päällä taakka. Appelsiinimetsiköitä, muutama teltta. Viikunakaktukset ja meri. Siinä on aavistus violettia.

Villa San Giovannista liput Messinaan. Juna ajaa laivaan. Limonaatia ja arancinoja. Asemalta uimarannan bussiin. Väsyneinä nukahdetaan rannalle ja herätään öljyn tahrimina. Avulias nainen auttaa puhdistamisessa.

Liftataan kaupungin ulkopuolella, alkaa pimetä. Tie kiertää vuorilla. Matka, joka kartalla näyttää sadalta kilometriltä, kestää kuusi tuntia.

Pysähdytään kylässä, jossa vietetään juhlaa. Jäätelöä. Puolen yön jälkeen ollaan Palermossa. Kaksi poikaa ottaa meidät autoonsa ja vie leirintäalueelle.

MAANANTAI, SEITSEMÄSTOISTA  ELOKUUTA

Myöhään aamupäivällä Roberto ja Ruggero hakevat meidät rannalle. Pojat ovat veljeksiä, he asuvat Roomassa ja ovat Palermossa lomalla. Souturetki merellä. Kookospähkinää ja mineraalivettä.

Iltapäivällä poikien isoäidin luona munakasta ja punaviiniä. Vanhan talon tunnelmaa. Hämärää, viileät kiviset lattiat. Matkatoimistosta laivaliput. On otettu liikaa aurinkoa. Heikko olo, iho tuntuu kipeältä.

Pojat vievät meidät Mondelloon syömään pizzaa, simpukoita ja mustekaloja. Istutaan viihtyisästi ulkoravintolassa.  Yö nukutaan uimarannalla pukukopin verannalla.

                           
TIISTAI, KAHDEKSASTOISTA  ELOKUUTA

Aamulla uimaan. Ranta on tyhjä, jo nyt on kuuma. Laiva lähtee yhdeksältä, pojat tulevat saattamaan. Sisilian rannat painuvat usvaan. Meri on tummansininen.

Myöhään illalla La Goulette. Laiva laskee maihin ja tyhjenee hitaasti. Istutaan repuilla ja odotetaan bussia, joka vie meidät tullipaviljonkiin. Paljon ihmisiä, luukuilla jonot.

On tukahduttavan kuuma, ilma seisoo. Miehillä on fetsejä ja jasmiininkukkia korvan takana. Ulkona lämmin tuuleton yö.

Kolme liftaria liittyy seuraan. Kanadalainen Peter näyttää tien rannalle. Hiekka on märkää, vesikin ehkä nousee. Levitetään makuupussit. Paulilla ja Gerdalla ei ole muuta kuin pyyhkeet.

Sataa hiekkaa, kuu on täysi. Merellä on laiva ankkurissa. Paul tarjoaa Gitanesia. On ehkä puoliyö.

Kolme tunisialaista tulee ja antaa meille kuivia leivonnaisia, kun Paul sanoo, ettemme ole syöneet kolmeen päivään. Rantamuurilla istuu yleisöä, Seppo käärii sätkiä.

KESKIVIIKKO, YHDEKSÄSTOISTA  ELOKUUTA

Aurinko herättää noin kuudelta. Parin hollantilaisen autossa kuolleen järven ohi Tunisiin. Äkkiä ollaan keskellä hymyilevän Bourguiban kuvia. Löytyy asema, joka näyttää karjasuojalta. Tavarat säilöön.

Avenue de Bourguiba. Työmaalla miehiä punaiset fetsit päässä. Hiekka pöllyää. Katukäytävillä myydään viikunoita, kärpäsiä parvittain. Rue de Finlande, pieni kadunpätkä.

Puistokatu päättyy medinan porttiin. Kuja on kapea ja ahdas. Tingitään kaftaanin hinnasta. Viisitoista, kaksitoista, yhdeksän dinaaria. Myyjä luopuu ja kääntyy muiden puoleen.

Poika myy suitsukkeita, koristetakojat työssään. Jostain lemahtaa virtsan haju, ilma ei liiku. Kojuissa myydään hedelmäjuomaa. Epätoden tuntu ei irrota. Siniset ovat, lika, seisova kuumuus.

Medinan ulkopuolella leveä hiljainen katu, rauta-aitoja ja koristeellisia parvekkeita. Sokea kerjää kadunkulmassa. Istahdetaan kukkulalle puun varjoon torkkumaan. Kärpäset kiusaavat, varjot siirtyvät nopeasti.

Laitakaupungilta takaisin keskustaan. Café de Paris, jääpalat kalliissa juomassa. Poika myy jasmiinin. Junalla Kartagon ohi La Marsaan. Vastapäätä istuva mies lukee Le Figaroa.

Rannalla on jo pimeää, siellä täällä istuskelee ihmisiä. Sataa hiekkaa, tuulee vähän.

TORSTAI, KAHDESKYMMENES ELOKUUTA

Uinti aurinkoisessa meressä ja takaisin Tunisiin. Asemalta ajetaan taksilla kaupungin laidalle. Iltapäivän ainoa kyyti Mateuriin. Kylän asukkaat tuovat meille vettä ja hedelmiä. He ovat uteliaita ja ystävällisiä, meille esitetään vierailukutsuja.

Ostetaan asemalta liput ja asemapäällikkö vie meidät kotiinsa odottamaan junaa. Asunto on pieni ja niukasti sisustettu, vaimo hoivailee vauvaa. Kovin paljon emme puhu, koska yhteistä kieltä ei ole, muutaman ranskan sanan lisäksi.

Iltajunalla Tabarkaan. Maasto on karua ja vuoristoista. Köyhiä majoja autioiden teiden varsilla. Perillä on jo pimeää. Asetutaan yöksi hiekkarannalle.

PERJANTAI,  KAHDESKYMMENESENSIMMÄINEN  ELOKUUTA

Liftataan etelän suuntaan. Metsäisiä kukkuloita, korkkitammia. Pojat myyvät tien varrella veistoksia. Talvella täällä voi sataa lunta. Poiketaan katsomaan Bulla Regian muinaista roomalaiskaupunkia. Amfiteatteri, vankityrmä ja raunioita.

Jendoubassa etsitään pankkia ja kahvilassa tavataan kaksi turistia, saksalainen poika ja belgialainen tyttö. Meihin verrattuina he näyttävät raikkailta ja vastasilitetyiltä valkoisissa paidoissaan.

Tunisilaismies haluaa esitellä meille tiilitehtaansa. Työpäivä on ohi ja tehdas on tyhjä. Pimenneessä illassa paikka tuntuu karulta.

Mies kutsuu meidät illalliselle ravintolaan, jonka nimi on Afrikkalainen klubi. Pihviä ja pippurihedelmiä. Televisio on auki, nainen laulaa arabiaksi.

Käydään tutkimassa halvin hotelli ja päätetään, että viisi markkaa on liikaa huoneesta, jossa on maalattia. Yö pellon laidalla.

LAUANTAI,  KAHDESKYMMENESTOINEN  ELOKUUTA

Kahvilat näyttävät olevan miehiä ja muutamaa turistia varten. Naiset ja lapset istuvat aukion laidalla puiden alla. Fadhel tulee juttelemaan kanssamme ja haluaa viedä meidät kotiinsa.

Talo vaikuttaa vauraalta ja huone, jossa istumme, on arvokkaasti sisustettu. Seinustoilla on tuoleja ja muuta kalustusta. Fadhelin isä on kookas mies, pukeutunut burnuusiin. Tyttö tarjoilee meille ja tuo ruokajuomaksi Coca-Colaa.

Iltapäivällä lähtee juna Algeriaan. Hidas matka läpi karujen maisemien. Kanat kotkottavat, lapset pissaavat lattialle. Kaksi miestä messuaa juhlallisesti toisilleen. Yöllä Annaba. Nukutaan aseman lattialla.

SUNNUNTAI, KAHDESKYMMENESKOLMAS  ELOKUUTA

Aamupesu aseman vessassa. Liikkeellä on muitakin kulkureita. Saksalaispoika aikoo Saharan läpi etelään. Vararahastona hänellä on käsiase piilossa housujen vyössä.

Junalla Constantineen. Outo rinteille ja rotkojen ylle rakennettu kaupunki. Vaihdetaan rahaa ja löydetään kylpylä, jossa päästään suihkuun.

Kävellen ulos kaupungista. Päästään oitis kuorma-auton kyytiin. Matkalla hiekkamyrsky, kameleita, pieniä kyliä. Viisi miestä ajaa mopoilla viitat liehuen.

Maasto muuttuu vuoristoiseksi, kun aletaan lähestyä Algeria. Onnettomuuspaikka, jonka jäljet on jo raivattu. Käydään kuljettajan kanssa koruttomassa tienvarsikuppilassa. Tukeva ateria lampaanlihasta.

Perillä puolen yön jälkeen. Poliisien jeepissä Marttyyrien aukiolle. Levitetään makuupussit puiston pensaiden väliin. Yöllä äkkiherätys, kun pimeydestä ojentuu käsi, joka yrittää viedä repun. Kirotaan suomeksi. Se tehoaa heti.

MAANANTAI, KAHDESKYMMENESNELJÄS  ELOKUUTA

Sähke Suomeen. Kävellään pitkin katuja ja etsitään kirjakauppaa. Autoedustajan kyydissä kierros kaupungilla. Mies näyttää meille Boumediennen palatsin ja Afrikan Neitsyt Marian kirkon.

Tyylikkään valkeassa lomakeskuksessa saadaan jäätelöä ja olutta. Kalamuseo. Rannalla on roomalaisajan jäänteitä, vanhoja hautoja. Illaksi ehditään Affrevilleen. Vankka ateria kaupungilla ja yösija autokorjaamossa.

TIISTAI, KAHDESKYMMENESVIIDES  ELOKUUTA

Pitkä, kuuma päivä. Munakasta ja silloin tällöin juotavaa. Olkihatut unohtuvat autoon. Algeriassa liftaaminen on helpompaa kuin missään muualla. Autot pysähtyvät, kun nostaa peukalon.

Illalla Oran. Pikkupojat neuvovat meitä avuliaasti. Tavaratalo ja pieni kauppa, jonka seinähyllyt ovat kattoon asti täynnä myytävää. Kauppias onkii pitkällä kepillä tavaroita ylimmältä hyllyltä.

Matkalla aurinko laskee. Pelottavaa ajatella, että kuljettaja kääntyy jollekin pikkutielle ja jäädään pimeään. Katuvalaistusta ei ole. Maghniassa torkutaan katukäytävällä santarmien nurkalla.

KESKIVIIKKO, KAHDESKYMMENESKUUDES  ELOKUUTA

Rajalla kuluu aikaa ennen kuin päästään yli. Ennen Melillaa tiellä on piikkimatto. Kyydistä aletaan vaatia maksua. On nälkä, rahat vähissä. Laiva lähtee vasta huomenna.

Yöllä joudutaan poliisin ratsiaan. Ne vievät meidät sisätiloihin ja tutkivat perin pohjin. Kuulustelu on hankalaa yhteisen kielen puuttuessa. Puukko takavarikoidaan.

TORSTAI, KAHDESKYMMENESSEITSEMÄS  ELOKUUTA

Joudutaan ostamaan ensimmäisen luokan liput, koska muualla ei ole tilaa. Apea olo. Matka ei ole mennyt ihan niin kuin ajateltiin. Oli tarkoitus olla Marokossa kauemmin kuin neljä tuntia. Laiva keinuu. Pitkästä aikaa suihkuun.

Espanjan puolella Almeriassa vietetään juhlaa. Kaupunki on täynnä ihmisiä ja valoja. Yö puistossa puiden alla.

PERJANTAI, KAHDESKYMMENESKAHDEKSAS  ELOKUUTA

Matka etenee vaivalloisesti. Tie kulkee sisämaassa, maisema on karu, kuiva ja ruskea. Yöllä Valencia, jossa on satanut. Kadut kiiltelevät.

LAUANTAI, KAHDESKYMMENESYHDEKSÄS  ELOKUUTA

Autojonossa rannikon hotellikaupunkien ohi. Pakokaasuja on niin paljon, että tien laidalla seisoessa tulee huono olo. Pitkä lifti ohi Barcelonan ja Ranskan rajan. Yö Perpignanissa puiston penkillä.

SUNNUNTAI, KOLMASKYMMENES  ELOKUUTA

Liftataan Perpignanissa yhdeksän tuntia. Tapaamamme liftaripoika kertoo olleensa paikassa jo kolme päivää. Tarjoutuu kyyti Grenobleen, mutta meistä tuntuu että se on väärässä suunnassa.

Rättisitikassa yli vuorten. Kuljettaja ja tyttöystävä poikkeavat ostamaan punaviiniä. Liikennevaloissa ajetaan muiden autojen väliin vauhdikkaasti.

Yöllä autoedustajan mukana Digneen. Mies ei henno jättää meitä ulos nukkumaan. Saadaan levittää makuupussit hänen keittiönsä lattialle.

MAANANTAI, KOLMASKYMMENESENSIMMÄINEN  ELOKUUTA

Syötetään kaneja talon pihalla. On raikasta ja syksyisen tuntuista. Monta lyhyttä liftiä ja Grenoble.

Illalla Genève, junalla Lausanneen. Rahat ovat melkein lopussa. Seppo nukkuu aseman penkillä, minä ulkona. Kulkurit hätistellään kuitenkin tiehensä.

TIISTAI, ENSIMMÄINEN SYYSKUUTA

Liftataan Berniin, lainataan rahaa ja jatketaan matkaa junalla. Saadaan itsellemme kokonainen osasto.

KESKIVIIKKO, TOINEN SYYSKUUTA

Aamulla Lyypekki, kello viideltä Finnhansa.

TORSTAI, KOLMAS SYYSKUUTA

Aika kuluu hitaasti. Ei rahaa, laivamatkan ilot jäävät vähäisiksi.

PERJANTAI, NELJÄS SYYSKUUTA

Sateinen Helsinki. Algerian dinaareita kioskipuhelimeen.

Teksti  Helena, Täysikuu