Millainen oli Helsingin kulttuuripääkaupunkivuosi? Vuosi on helppo muistaa, ei kulttuurista vaan välinpitämättömyydestä sitä kohtaan.

Lasipalatsin korttelissa oli suuri rakennustyömaa. Yksityinen suomenruotsalainen kulttuuritoimija rakennutti uutta taidemuseota. Nosturit määrittivät keskustan maisemaa.

Paikalle tuli Amos Rex, joka ei tähän päivään mennessä ole maksanut kulttuurivelkaansa kaupunkilaisille. Museossa ei tunneta esimerkiksi kuukausittaista ilmaispäivää, joka on käytäntö monissa julkisin varoin toimivissa taidelaitoksissa.

P.S.

Ei näkynyt Saimaata

Leirintäalueella risteilivät mutaiset ajourat, tiet ruohottuivat. Pensaikot rehottivat eikä Saimaasta näkynyt pilkahdustakaan. Ulkovalaistus oli heikko. Elokuun yössä kaivattiin taskulamppua.

Mökin lattiaa ei ollut pesty aikoihin. Ikkunassa ei ollut hyttysverkkoa. Katolla kasvoi sammal. Oven eteen oli unohdettu rakentaa portaat.

Yöpyjiä oli runsaasti. Kuuli puhuttavan espanjaa, italiaa, venäjää, englantia.

Matkamuisto se on tämäkin. Lehmusten kaupungista, Suomesta. Sinä vuonna Helsinkiä juhlittiin maailman designpääkaupunkina.

Katukäytäviä ei ole tapana pestä

Pääkaupungin kaduilla on likaista. Se on niin tavallista, ettei siihen kiinnitetä huomiota. Abrahaminkadun varrella oli kerran talon seinässä lappu, johon oli kirjoitettu Älä v*ttu kuseta tähän koiraasi.