Miehen muotokuva

Hyvä  nimi ja hyvä aloitus.
Mies istuu keittiössä ja syö aamiaista.

Pablo ´Baloo´Miralles, 34 v  ja 120 kg.
Varakkaan perheen vesa, suvun musta lammas.
Käy Luigin baarissa ja tapailee naimisissa olevaa Finaa.
Suhde on kuin pitkä ja ikävä avioliitto, mutta Pablolla on muutakin elämää.
Melkein nelikymppinen ja käyttäytyy kuin olisi seitsemäntoista, isä Miralles moittii.

Kun Pablo Tussetin Barcelonaan sijoittuvasta romaanista (Det bästa som kan hända en croissant, 2004, ruotsiksi kääntänyt Yvonne Blank) riisutaan tarpeettomasti venyvä toiminta ja keskinkertainen rikosjuoni, jäljelle jää Pablon tarina. Miehellä on aivot, havaintokykyä  ja myös tunteet, joskin niitä vain vilautetaan. Liikemiesveljen katoamisen selvittely antaa Pablolle tilaisuuden käytellä tämän muovikortteja. Tällä tavalla päästään esittelemään nyky-Espanjan trendejä, joihin kuuluu tarve shokeerata porvariston pienillä perversioilla. Osaltaan se lienee tapa käsitellä maan traumaattista menneisyyttä.

Pablo Tussetin esikoisteos Lo mejor que le puede pasar a un cruasán ilmestyy syksyllä suomeksi.

Lähtekäämme Afrikkaan

Amerikkalainen maailmanmatkaaja saa lukijan ärsyyntymään.

Matka Kairosta Kapkaupunkiin on hieno juttu, mutta kun siitä kertoo, mukaan ei pidä päästää nuoruusmuisteloita eikä loputtomia klassikko-sitaatteja tulkintoineen. Parasta Paul Therouxin kirjassa (Dark Star Safari, 2003) on tässä ja nyt -tunnelma. In the cool wet air, over muddy broken roads, past huts and hovels lit by kerosene lamps, we traveled slowly, stopped by armed policemen at some roadblocks and by insolent youths at others.

Siirtomaa-ajasta ei ole kauan. Ehkä siinä, mikä näyttää kehittymättömyydeltä, on mukana afrikkalaisten haluttomuutta ylläpitää kolonisaation perintöä. Theroux tuntuu ymmärtävän tämän, mutta ainoastaan, kun on kyse arkkitehtuurista.  Narsismi on tiellä, länsimainen ja oma. 

After ten minutes of this irritating small talk I thought:
The only English speaker in Dila and he´s a fat head.

© Venla