Hyvästi, ikävä 

’Huvila’ on hyvä nimi. Ehkä ’Villa Huvila’. Julkisivu näyttää jo nyt elokuvateatterilta. Heartbreak Hotel, American Gigolo.

Kuormauslavasta tulee hyvää avoterassi, pylväät ovat valmiina. Sisällä tanssitaan, syödään ja juodaan. Yksi kulmahuone varataan salakapakalle.

Opetellaan mamboa, swahilia tai pikatreffien tekniikkaa. Muutu sellaiseksi kuin haluat -kurssin tulokset kuvataan. Ole oma suosikkisi.

Studiossa voi improvisoida poliittisen vastalauseen, standuppia tai mitä mieleen juolahtaa. Ties mihin sekin johtaa.

Kellarikerrokseen tulee muutama ateljee. Siellä voi ideoida kierrätysvaatteista omia luomuksia. Kaikki saavat ommella. Kaikki pannaan myyntiin.

Romupajassa tehdään vanhasta uutta. Taidetta syntyy. Mikään ei ole mahdotonta.

Siis miksei? Lapsilla on herra Hakkaraisen talo, aikuisilla voisi olla Hus Hakkarainen. Tai Herttoniemen Huvila.

Linnanrakentajantien varrella Helsingissä on viisikymmenluvun tyylinen moniosainen rakennus, joka sopisi moni-ilmeiseen huvitteluun.

Kaupunki osallistuisi kustannuksiin, saataisiin kulttuuriavustuksia.  

Pääsylippu sisältäisi drinkin. Kaikki viihtyisivät.