Huvipuiston kioskilla on jono

– En och sjuttio, sanon, juomapullon hinnan. Mitä sä sössötät, poika vastaa. – Tjugo?

Kun ohjelma alkaa esiintymislavalla ja tanssit käynnistyvät, huvipuistossa on väkeä. Kioskimyyjän työssä ei ole taukoja ja ensimmäisenä päivänä on pakko lähettää esimiehelle viesti. Pitää päästä vessaan.

Kesätyöläiset asuvat puistoalueen tuntumassa. Seppo ja minä olemme saaneet oman pienen mökin. Seppo tiskaa patoja ja kattiloita ravintolan keittiössä, jossa työskentelee myös naapurimökin Robert.

Yöllä huvipuiston riikinkukot hyppivät katollamme. Niillä on erittäin kantava ääni. Suosikkejamme ovat pesukarhut ja pingviinit.

Työnantaja tarjoaa päivittäin lämpimän aterian ja ravintolan alakerrassa on suihku. Joskus omistajarouva tarkistaa, ettei kävijä erehdy menemään aamiaiselle.

Huvialueen portin luo on pysäköity entinen junanvaunu, joka palvelee kahvilana. Lähellä on Gävle, jossa on enemmän tarjontaa. 

Kun pestimme päättyy, istahdamme työtovereidemme Karinin ja Bengt-Olovin kanssa autoon. Mukaan tulee myös Robert. Oolanti kutsuu. 

Ajomatkan päätteeksi olemme elokuisen illan pimetessä Godbyn tienoilla. Hotelli löytyy, taitaa olla korkeatasoinen. – Jag törs inte höra, Karin sanoo, kun hinnasta tulee puhe.

Hotellin pihalla on uima-allas. Huvia koko rahalla, vaikka keskellä yötä!

Helena, Täysikuu