Valitsen matka-ajaksi heinäkuun alkupuolen, jolloin Euroopan junissa on vielä
tilaa. Pääasiallinen lomakuukausi on elokuu, jolloin myös hotellien hinnat ovat
korkeimmillaan. En tee etukäteisvarauksia ja matkasuunnitelma on väljä. Väli-
merelle pitää päästä.

Ensimmäisen hotelliyön vietän Hampurissa, joka osoittautuu mainioksi pysäh-
dyspaikaksi. Päärautatieaseman lähistöllä yöpyy edullisesti, ja kun istun Hansa-
platzin Corner Pubissa aamiaisella, tiedän jo etukäteen, että matka tulee ole-
maan hintansa väärti.

Euroopan läpi pääsee helposti junalla tai parilla, mutta haluan pysähdellä. Joka
nurkan takana väijyy kuitenkin tuhat uutta suuntaa, niin kuin puolalainen satii-
rikko sanoisi.

Jos käyttää rahaa junien lisämaksuihin, matkustaminen on nopeaa. Kalleimmak-
si väliksi osoittautuu Hampuri–München. Kahdeksansataa kilometriä reilussa
kuudessa tunnissa.

Italiassa rautatie rakastaa merta

Yöjunalla Roomaan ja toisella Napoliin. Lasiset pilvenpiirtäjät aseman tienoilla ovat
kuin toisesta maailmasta. Ajan raitiovaunulla sataman ohi ihmetellen kirkasta meri-
vettä ja uimareita keskellä kaupunkia. Sardinia, Ischia ja Capri ovat lähellä, laivalla
pääsee Tunisiaan tai Libyaan ja kaupunkiradalla Pompeijin kautta Sorrentoon.

Mielikuvissani eteläinen Italia on pelkkää rantaa. Jokunen kylä siellä täällä ja kylän
laidalla aina sopiva pikku  hotelli. Yksinäistä, karua ja kaunista.

Kuva alkaa muuttua Salernossa Napolin eteläpuolella. Kaupunki on vauras ja viih-
tyisä, mutta ei sovellu turistin tarpeisiin. Palvelut ovat kävelykadulla eivätkä
rannan tuntumassa.

Kalabriaan pitää tulla takaisin

Kalabrian omaleimaisuuden houkuttelemana suuntaan Tarantonlahdelle, joka
ulottuu Italian saappaankorosta sen kärkeen. Junasta näkee loma-asutusta nauha-
na mutta ei hotelleja. Myöhemmin käy ilmi, että valtaosa rannikon majoituksesta
toimii viikkoperiaatteella.

Pikkuhotelleja ja pensionaatteja ei paljon mainosteta. Ne löytää sattumalta tai
ammattilaisen avulla. Yhden ja kahden tähden hotelleissa yöpyy mainiosti  ja
edulliseen hintaan.

Päivän kuumin aika kannattaa viettää junissa. Niissä on ilmastointi tai ikkunat
saa vedettyä reilusti auki. Samoin voi tehdä penkeille, joista saa kätevästi vuo-
teen. Italian  yöjunista kerrotaan kauhujuttuja, mutta minua häiritsee vain
konduktööri.

Kalabria on erikoinen sekoitus historiaa, nykyisyyttä ja villiä luontoa. Hiekka-
rantaa  riittää ja radanvarren macchia-pensaikkoihin mahtuisi eksymään. Pesu-
harjoja muistuttavat kaktukset täplittävät maisemaa.

Tapaan mutkattoman ystävällisiä ihmisiä. Veturinkuljettaja Franco esittäytyy ja
Metaponton asemapäällikkö ottaa kassini huostaansa, koska tavarasäilytystä ei
ole. Kun teen reittibussilla retken ja löydän antiikin aikaisen Heran temppelin,
kuljettaja pidentää pysähdystä, että ehdin ottaa valokuvia.

Huonoa ruokaa mutta muuten romanttista

Vaikka Italia on keittotaidon luvattu maa, kehnon aterian onnistuu saamaan
varsin helposti. Napolissa syön lautasellisen pikkukaloja ja Brindisissä pastaa,
molemmat niin surkeita annoksia, että hävettää ravintolan puolesta.

Välipalat sen sijaan eivät petä. Asemien baareista saa mukaansa piiraita, calzo-
neja, ja herkullisia riisitäytteisiä arancinoja. Juotavaksi espressoa tai succo di
pescaa, persikkamehua.

Romantiikkaa? Siihen on Italiassa aina mahdollisuus. Münchenistä lähtevässä
yöjunassa kanssani matkustavat Bangladeshista kotoisin oleva keski-ikäinen
nainen ja italialainen mies, joka on menossa tervehtimään äitiään. He eivät
tunne toisiaan ennestään. Kun juna saapuu Roomaan, kuulen kun he vaihtavat puhelinnumeroita.

 Junanäytelmässä on monta roolia

Sisilian-junassa tutustun torinolaiseen äitiin ja tyttäreen, jotka aikovat Syraku-
saan sukulaisvierailulle. He kinastelevat keskenään kotoisasti ja muistuttavat,
että Sisiliassa pitää syödä kalaa ja cassata sicilianaa. Neljäntenä osastossa on
nyrpeä nuori neiti aurinkolasit silmillä. Hän on matkalla kotiin Notoon.

Junamatkalla voi jutella naapureiden kanssa, mutta siihen ei kukaan velvoita.
Yhtä  hyvin voi olla omissa oloissaan ja seurata muita kuin näytelmää. Kah-
teen ja puoleen  matkaviikkooni mahtuu monenlaisia kohtaamisia.  Kun vii-
meiseksi poikkean junareiteiltä pohjoiseen manner-Kreikkaan,  bussissa
viereeni istuu Luisa, joka kertoo olevansa Perusta kotoisin.  — But I live in Finland,
in Turku!

Sightseeing junalla

Reinin rantojen viinikylät Saksassa. Rata seurailee jokea. Köln–Koblenz–Mainz.
Sveitsi neljässä tunnissa. Basel–Luzern–Lugano. Alpit, järvet, kaupungit, maaseutu.
Italian rannikot voi kiertää junalla Monacon rajalta Adrianmeren pohjukkaan.

Teksti ja kuvat
Helena Lahikainen, Täysikuu