Käsivarren Lapissa

 

– Unohtumattomia maisemia,
  sellaisia näkee vain kuvissa!

Takana on neljän yön melontaretki Enontekiöllä. Lappilaiset matkailu-
yrittäjät Sinikka ja Martti Niskanen lähtivät vieraidensa kanssa tutus-
tumaan kuuluisaan Lätäsenoon.

Tiettömän taipaleen takana

Nelihenkinen seurue lähti moottorilla varustetulla kumilautalla Poro-
järveltä, Lätäsenojoen yläjuoksulta ja rantautui alajuoksulla Markki-
nan kylässä.

Matkalla laskettiin kymmeniä koskia, yövyttiin teltassa tai autiotuvassa,
kalastettiin ja istuttiin tulilla. Päivämatkat olivat noin kolmekymmentä
kilometriä. Koko retken pituudeksi kilometrejä tuli toistasataa.

Martti toimi retken johtajana ja Sinikka huolehti kuvien ottamisesta.
Ruokahuollosta vastasivat kipparin lisäksi Pertti ja Antti, koskimelon-
nan ensikertalaiset mutta ravintola-alan ammattilaiset.

Monet pitävät Lätäsenoa Suomen parhaana erämaajokena. Koskia on
paljon ja erilaisia, ne tarjoavat monenlaisia haasteita. Maisemat ovat
vaihtelevia. Tunturiylängön jälkeen joki virtaa lähellä Norjan rajaa.
Alempana puut tulevat korkeammiksi, samoin joen törmät, virtaus
voimistuu.

Lätäsenon yläjuoksu on kolmenkymmenen kilometrin päässä tieltä.
Raskaat kuljetukset ovat mahdollisia vain vesitasolla tai helikopteril-
la. Melonnan paras aika on alkukesällä heti jäiden lähdön jälkeen.
Myöhemmin vesi voi olla liian matalalla.

Soppaa saaressa

Ensimmäisenä iltana syötiin harjuskeittoa Porosaaressa. Hieno paikka –
hiekkarannat eikä sääskiä. Saari sai nimensä, koska lautan laskiessa
maihin siellä seisoi hirvasporo.

Koskien niskalla tai niiden alla oli hyvä heittää perhovapaa. Myös veto-
ja heittouistimia käytettiin. Valkolihaista, vähärasvaista harjusta eli
harria syötiin monessa muodossa.

Muun varustelun lisäksi pitkän erämaaretken muonitus vaatii tarkkaa
harkintaa. Painoa ei voi olla liikaa, mutta syötävä ei saa loppua kesken.
Lätäsenolla juomavesi saatiin joesta ja lisäksi jokaiselle oli varattu tölkki
olutta päivää kohti. Ilta huipentui grapparyyppyyn taskumatista.

Sadetta saatiin muutama pisara

Sinikan rankin muistikuva on Isokurkkiolta. Lauttaa kannettiin vaikea-
kulkuisessa maastossa sadan metrin matka,koska kippari arvioi kosken
pahimmat kohdat tarpeettoman vaarallisiksi. Sääskiä riitti!

Kauneinta oli Vähäkurkkiolla. Molemmin puolin koskea kohosivat jyr-
kät kalliot. Maisema oli jylhä. Pirunportti oli nimensä veroinen, putous-
mainen koski kahden kallion välissä. Lyhyt mutta vaikuttava.

Martin mieleen on jäänyt ilta, jolloin aurinko oli laskemassa vaaran
taakse ja joesta nousi usvaa. Rannalla seisoi uroshirvi, kun lautta lipui
ääneti lähemmäksi.

– Tosi kaunis hetki.

Varhain viidennen retkipäivän aamuna tultiin perille muutaman savun
kylään, jonka kohdalla Lätäseno yhtyy Könkämäenoon. Sinikka odotti
saunaa, ruokaa ja omaa vuodetta. Itsensä voittamisen tunne oli hieno.
Että selvittiin!

Retken johtajan näkökulmasta parasta oli, että kaikki meni niin kuin
oli suunniteltu. Reititystä oli valmisteltu viikkoja etukäteen ja sitä seu-
rattiin satelliittipaikantimen avulla.

– Olihan se sellainen hyvä äijäreissu, totesivat Pertti ja Antti.

Vesille melojan mieli

Melonta näyttää lisäävän suosiotaan. Yhä useampi haluaa luontoon ka-
nootilla, kajakilla tai lautalla.

– Erämaajoelle lähtijän pitää tietää, mihin on menossa, Sinikka Niskanen
sanoo. Luonnon mahdin edessä on taivuttava, olosuhteet voivat olla äärim-
mäisen vaativat.

Kokematonkin selviää, jos on hyväkuntoinen ja mukana on ´osaava kip-
pari´, joka valitsee koskipaikkojen laskureitit, opastaa ja valvoo.

Martin varrasharri  Valmistui maastossa joen rannalla kolmannen lasku-
päivän lounaaksi.

Pyydystetään ja perataan muutama kunnollisen kokoinen harjus. Vuollaan
varrastikut saatavilla olevasta puusta ja varrastetaan kalat työntämällä
tikku pyrstöstä selkärankaa myöten päähän asti.

Tehdään kalojen kylkiin viillot. Loimutetaan vartaassa avotulella noin 45
minuuttia koosta riippuen. Valutetaan kypsien kalojen päälle lämmin suol-
avesi. Nautitaan keitettyjen puikulaperunoiden ja suppilovahverokastik-
keen kera.

Antin harrisoppa  Tämä tarjottiin joessa jäähdytetyn oluen kera.

Fileoidaan kala ja keitetään liemi kalan päästä ja ruodoista. Liemi siivilöi-
dään ja maustetaan tillillä ja liemijuureksilla. Lisätään porkkanat ja peru-nat. Annetaan kypsyä 15-20 minuuttia ja  lisätään paloiteltu kala.

Kun kala on kypsää, lisätään kermaa maun mukaan ja nokare voita. Viimei-
seksi maistetaan suola.

Pertin iltapala  Tätä syötiin Hirvasvuopion autiotuvalla ennen nukkumaan
menoa, toisen laskupäivän päätteeksi.

Fileoitu harjus paloitellaan, ja paistetaan ensin rypsiöljyssä ja sitten voissa.
Lisätään reilusti suolaa. Tarjotaan ruisleivän päällä.

Koskenlaskijan aamupala  Kaurapuuroa, nokipannukahvia, tuoremehua,
ruisleipää ja edellisen päivän kala-aterialta jäänyttä särvintä leivän päälle.

Koskenlaskijan lounas…  jos kalaa ei tule. Hernesoppaa, höystönä savuporo-
kuutioita, sipulia, valkosipulia, sinappia.

Hätävara  Kun verensokeri on oikein alhaalla, niin tölkki ananasta virkistää.

Kuvat
Sinikka Niskanen, Pertti Kallioinen

Teksti
Helena Lahikainen, Täysikuu